Italialaista älyllisyyttä

Kun en käynyt töissä, vältin päivällä ulkona liikkumista. Minulla oli siihen mielestäni syy. Olen vieläkin sitä mieltä. Välillä varsinkin muiden mielestä kotiin linnoittautuminen oli huolestuttavaa ja mitä liekin. Minä olin onnellinen kotona, rauhassa, parhaassa paikassa maailmassa.
Päivisin kaduilla liikkuivat lähinnä eläkeläiset, rikkaat kotirouvat tai koulumatkalla olevat nuoret. Vältin tilanteita joihin jouduin tänään pitkästä aikaa. Kaksi kertaa minuutin välein.
Nyt olen töissä, kunnon töissä paikallisen mittakaavan mukaan. Mutta silti tunnen vastenmielisyyttä tästä tilanteesta johon joudun. Ensin tulee vastaan M:n serkun äiti. Jää vaihtamaan pari sanaa ja kysyy kuin lapselle puhuisi että mistä olen tulossa ja mitä meinaan tehdä. Kun en vastaa suoraan vaan sanon jotain että eipä tässä mitään ihmeitä että kotiin olen menossa.
Niin silloin tietenkin hän jatkaa mitä halusikin udella että käynkö töissä. Vastasin kyllä. Hän jatkaa edelleen kuin lapselle puhuisi äänensävyllä, että lapsiako hoidan. Tuo on se mitä vihaan ja odotan näiden idioottien suusta kuulevan. Yleistyksen. Olen ulkomaalainen ja a) hoidan jonkun lapsia tai b) hoidan jotakin vanhusta. Minun olisi pitänyt tuntea riemua kun kerroin mitä teen työkseni mutta en todellakaan tuntenut. Vielä hän yritti hieman "alentaa" tai "tarkentaa" työtäni mutta korjasin kyllä olettamukset. En tuntenut iloa, ällötystä vaan. Ensinnäkin sen takia, että vaikka olen töissä nyt voin olla taas kotona kuukauden päästä. En ole niin innoissani työstäni, että ajattelisin sen olevan pysyvä tilanne.
Mutkan takana tuli vastaan alakerran naapuri, jonka ehkä toiset sanat taas kuin lapselle puhuisi äänellä olivat että oletko löytänyt töitä. Hän tiesi että vuosia sitten olin ns. normaalissa työssä mutta sitten jäin kotiin. Varmasti kuulikin raivoamiseni alakertaan seuraavan vuoden ajan. Milloin nyt olivat käymässä asunnollaan. Milanon rikkaita kun ovat. Joka tapauksessa sanoin että olen töissä mutta vaikka hän olisi halunnut ilmeisesti udella lisää, en enää jäänyt juttelemaan. Sanoin vaan että se nyt on vaan työtä. Hän jäi luultavasti siihen luuloon että hoidan niitä lapsia tai vanhuksia kun en hehkuttanut työstäni. V-mäisiä pintakilttejä ihmisiä.
M ei taas kestänyt ollenkaan kuulla tätä juttua.