Tuuletusta

Tässä viime aikoina osittain työstressistä johtuen ja yleisestä tympääntymisestä johtuen olen tehnyt tuuletusta elämässäni ja vähitellen karsinut häiritseviä asioita elämästäni. Olen selvästi muutoksen kynnyksellä. Olen karsinut ystäväpiiristäni ensin yhden suomalaisen ystäväni, tympäännyin vuosien saatossa hänen ja miehensä hankaluuteen.Ehkä oltiin liikaa tekemisissä tai sitten vaan kuppi oli täynnä elämässä ärsyttävistä asioita. Vuosien saatossa pienet asiat kuten se, että tapaamiset peruutettiin, siirrettiin tms. viime hetkellä, jopa lähdön hetkellä koska väsytti, ei jaksa lähteä tai oli koira hoidossa vanhemmilta tms. muilla ei niin maatakaatavilla syillä antamatta arvoa mulle ja M:lle. Näin sen koin. M on kiltti mies,häntä ehkä ärsyttää mutta hän joustaa eikä ota pulttia. Minua alkoi ärsyttämään liikaa kun nämä muutokset ja jahkailut oli enemmän laki kuin poikkeus. Lopulta minua ei enää huvittanut nähdä heitä. Ja kun tympäännyn niin en sitten enää helposti saa sitä päästäni. Eli siinä meni suomalainen kaveri. Paitsi, että olen oppinut täällä sen, että kavereita ei tee se että on samaa kansalaisuutta.

Toinen suomalainen kaveri lähti myös mun listalta sen takia, että autoin häntä työpaikan saannissa. Ja hän ei ollut sen arvoinen vaan ajoi omia interessejään työpaikalla. Tarvitseeko enempää selittää.

Eli harvennus on käynyt kaveripiirissä. Viihdyn yksin, mulla ei ole täällä kavereita, enkä kaipaakaan liian läheisiä kavereita. Mulle riittää nähdä M:n kaverin tyttöystäviä porukassa kerran puolessa vuodessa tai sitä luokkaa. Sama M:n siskoa tai M:n sukulaisia.Olen aika erilainen. Mun vanhemmat on tällaisia, olen kasvatuksen tulos. M on mun paras kaveri ja riittää mulle.

Työpaikasta olen stressannut ja ollut ahdistunut jo pitkään. Olen jahkannut päässäni ajatuksiani edes takas riippuen päivästä. Tänään irtisanoin itseni ja lopetan kahden viikon päästä. Ehkä olen masokisti.Ei täällä ole toivoa työpaikoista. Silti.