Miehen matkassa

Meidän oli tarkoitus tänään mennä rannalle. Herättiin aikaisin ja ensin täytyi mennä M:n kaverin autokorjaamolle korjaamaan joku vika autossa. Korjaamo oli vuorilla keskellä ei mitään. Olin pukeutunut kevyeen rantamekkoon ja arvasin kyllä että vuoristossa olisi viileämpää joten otin pellavatakin mukaani. Siellä oli jäätävän viileää. Korjaus piti kestää tunnin kaksi ja meidän piti mennä ravintolaan aamupalalle jota emme ehtineet syödä. Paikanpäällä sitten kävi selville, että ainut ravintola sillä seudulla minkä M muisti oli sulkenut 10 vuotta sitten. Päädyin istumaan auton takapenkillä katon rajassa rantapyyhkeet peittona 3 tuntia. Jeah. Mulla ei ollut luettavaakaan vaan ajankuluksi katselin M:n italiakielisiä ristikoita. Tiesin vaan ulkomaalaiset nimet kuten näyttelijät. Ehkä yhden sanan per ristikko. M päätyi itse korjaamaan autonsa, koska korjaamon apulainen ei ollutkaan töissä ja siellä kävi koko ajan asiakkaita. M on itseoppinut ja taitava autojen kanssa. Omistaja vaan sanoi, että ole kuin kotonasi ja kävi välillä katsomassa työn etenemistä.

Sen jälkeen lähdimme Torriglia nimiseen kylään lounaalle. Ravintola oli täynnä ja me söimme pastaa jauhelihakastikkeella, sitten lihaa ja vihannespaistosta. Lihaa emme edes enää jaksaneet syödä kaikkea, annokset kun oli niin reiluja. Jälkiruokaa emme jaksaneet enää ottaa vaan otin vain kahvin. Kaikki tämä maksoi yhteensä 20 euroa.
Genovassa maksaisi puolet enemmän.

En jaksanut enää lähteä rannalle, kun edelleen paleli ja väsytti täydellä vatsalle joten tulimme vain kotiin. M ottaa nyt aurinkoa parvekkeella ja minä yritän kahvista saada lisää energiaa.