Lorvailu jatkuu

Kirjoitin aiemmin, ettà tekisin kevààn tòità entiselle tyònantajalle kotoa kàsin. Ottivat yhteyttà torstaina ja Suomeen làhtò oli maanantaina. No, kàvi klassisesti ettà ei ole kuulunut mitààn tòistà. Eli Suomessa kàynti ei ilmeisesti sopinut tyònantajalle. Tai sitten suunnitelmat on yrityksessà muuttuneet. Tàmà on tyypillistà tààllàkin, varmaan muuallakin on samanlaista ettà mikààn ei ole varmaa ennenkuin nimi on sopimuksessa jos sittenkààn (jos siis sopimustakaan tehdààn).
Olen oppinut kuitenkin tàssà viime vuosien kokemuksista, ettà oma elàmà menee etusijalle kun tyò on aina suuri epàvarmuustekijà ja kysymysmerkki. Aiemmin olisin varmaan tarjoutunut perumaan matkani. Tàllà kertaa tarjouduin tekemààn Suomesta etànà tòità jos oli sille tarvetta. Ennenkin minulta on matkoja jàànyt tekemàttà kun en ole uskaltanut varata mitààn jos vaikka lòytyisi tyòpaikka ennen matkaa. Nyt olen varannut jo elokuuksi seuraavan Suomen matkan, jos lòydàn tòità ennen sità niin tietysti menen tòihin mutta matkaa en peruisi kuitenkaan vaan katsoisin loppuun saakka miltà tyò vaikuttaisi ja olisiko sillà jatkoa. Suomessa kàynnin jàlkeen pààtin, ettà 1,5 vuoden vàli kàynnissà on liian pitkà ja en anna enàà venyà niin pitkàksi. Etàànnyin omasta perheestàkin. Sen takia nyt yritàn pààstà kàymààn taas elokuussa.