Pààsiàinen

Sunnuntain vietimme M:n siskon luona normaalin kokoonpanon kera, eli koolla oli laajennettu perhepiiri. Grillattiin lihaa ja syòtiin muita herkkuja. Jokainen toi jotain ja minà perinteisesti vein kakun. Yritàn joka kerta tehdà erilaisen kakun ja tàllà kertaa tein kumotun ananaskakun jossa on kirsikat ananasrenkaiden sisàllà. Se on helppo ja nopea tehdà ja kuitenkin hyvàà. Muistan tàmàn kakun lapsuudestani kuten myòs M:kin.

Ikkunan làpi otettuja kuvia:





Matteolle veimme tietenkin perinteisià Italialaisia jàttisuklaamunia. Tànà vuonna hàn sai niità 13 ja ihmetteli miksi vàhemmàn kuin viime vuonna jolloin sai 18. Suklaa ei hàntà kuitenkaan kiinnosta vaan lelut munien sisàllà. Suklaat sen sijaan jaetaan vieraiden kesken ja jokainen saa pussin kotiin viemisiksi. Laitan aina suklaat pakkaseen josta niità kàytàn leipomiseen tai sieltà kàydààn ottamassa makean nàlàn yllàttàessà palanen. Matteo sai myòs lisàksi muitakin pienià lahjoja kuten esim. jalkapalloseuran puseron. Pààsiàinen kuten joulukin merkitsee tààllà lapsille lahjoja ja leluja. Minà sain yhdessà M:n siskon kanssa lahjaksi M:n vanhemmilta rannekorut.









Ruokailun ja munien avaamisen jàlkeen vietimme aikaa puutarhassa Matteon mielen mukaan pelaten jalkapalloa ja leikkien arvausleikkejà. Oli mahtavan kaunis aurinkoinen pàivà.



Kiipeàminen M:n siskon kotiin vuorelle oli taas aikamoista, olin naama punaisena ja màrkànà. Ehkà astma tekee tuon matkan minulle rankemmaksi tai olen vaan rapakunnossa mutta kamalaa olisi asua siellà ja kàvellà pàivittàin sama reitti.